Suojakoteloita puhelimille

 

Tällainen miniolkalaukku puhelimelle syntyi pakottavasta tarpeesta. Uusi puhelimeni ei ole "housuntaskukokoa" vaan vaatii turvalliseen kuljetukseen vähintäänkin käsilaukun tai miksi ei ... oman laukun siis!

 

 

 Puhelinkotelo-minilaukkuni syntyi tällaisesta palasesta. Nurja puoli näytti tältä:

 

 

 

Ja oikea puoli tältä:

 

Ja kun tuo pitkulainen palanen oli taiteltu kaksinkerroin oikeasta kohdasta, sivusaumat ommeltu päältä erittäin joustavalla siksak-ompeleella (ommel valittu kestävyyden ja huomaamattomuuden takia! Suoraommel, etenkin kolmenpiston suoraommel olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto!!).

 

 

 työn näytti takaa tältä:

 

 

 

ja edestä tältä  =) !

 

Käyttötarkoitus: Minilaukku sekä suojakotelo puhelimelle. Toimii laukkuna kun olkahihnat ovat paikoillaan ja ilman olkahihnaa pelkkänä puhelimen suojakotelona. Taakse laitoin vielä pienen taskun, jonne voi laittaa vaikkapa avaimet tai muuta pientä. Pikaisella kauppareissulla sujautan sinne vaikka pankkikorttini.

********

Edellä ollut laukku syntyi tämän allaolevan puhelinkotelon "jalostuksen tuotteena". Tässä siis lähes sama malli työpuhelimen koteloksi, mutta yksinkertaisemmin toteutettuna. Päällykangas on marimekon laukkukankaita (muistaakseni myynnistä jo poistettua), välissä käytin kovikehuopaa ja vuori on tavallista puuvillakangasta - samat materiaalit siis molemmissa koteloissa. 

 

 

 

 Ihmettelen yhä itseäni, sillä en ole lainkaan punaisesta väristä pitävä immeinen, mutta tällainen setti vain käsilaukustani nyt löytyy =)!

Mari-Mari-Mekko

Kaapissa pitkään olleista marimekko-kankaista syntyi essuja. Kaavoja ei ollut joten leikkasin essut silmämääräisesti ja kerrankin "osuin aika nappiin". Essuista tuli oikein käyttökelpoiset.

Kangas on Maija Isolan suunnittelema "Pieni Kulkunen".

Molemmissa essuissa on taskut, mutta niiden löytämiseksi kuvasta pitää tehdä töitä =)!

Vyötärön solmiamisnauhan tein niin pitkäksi, että rusetin voi tehdä etupuolelle. Nauhana oli kaksinkerroin ommeltu vinonauha.

Tunnustus

Voi jukupätkä. Nyt mie täällä punastelen ja olen ihan tohkeissani. Cafe Mea Maria-blogista putkahti minulle tunnustus....
Halaus, rutistus ja suuri kiitos Annelle, joka sen minulle myönsi. Se on miun ihkaensimmäinen ja oon kyllä nyt iloinen! Käykääpä muuten katsomassa Annen blogista mitä kaikkea ihanaa saa aikaan tilkuista!



Samantein kun vastaanotan tämän kauniin tunnustuksen, laitan sen myös kiertämään ja tuottamaan toivottavasti iloa myös toisille!

Tättärättättääääääääää, torventöräytyksiä ja tunnustus lähtee seuraaville blogeille:

http://marletekee.blogspot.fi/

http://madebyjohanna.blogspot.fi/

http://virkkaushomma.blogspot.fi/

http://kasintehya.blogspot.fi/

http://sudenidealoota.blogspot.fi/

...ja.... vielä olisi vaikka kuinka monta blogia, joita ihailen ja tuon kauniin tunnustuksen vielä haluaisin antaa.

Mutta nyt tehdään niin kuin säännät sanoo.

Nykyisin minulla on hyvin vähän aikaa päivitellä omaa blogiani ja ilokseni olen aina välllä täällä piipahtaessa huomannut uusien lukijoiden liittyneen joukkoon. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita!

Saumurilla hurautettua, applikoimalla koristeltua

"Hiljaa hyvä tulee"...  Leikkasin tämän hupparin yli vuosi sitten perheemme "isolle veljelle". No isoveli ehti kasvaa liian isoksi tälle puserolle ennenkuin sain hurautettua sen valmiiksi - onneksi oli pikkuveli, jolle paita kelpasi.

Samalla paitaa ommellessa tein työhöni oppimateriaalia trikoon ompelusta ja applikoinnista. Tässäpä muutama juttu myös tänne. Jospa niistä olisi apua jollekulle =)!


Applikoinnissa eli päällikeompelussa  kannatttaa käyttää ihan erikseen saatavia applikointipaininjalkoja tai vastaavia. Applikoitaessa on hyvä nähdä pistojen syntyminen. Käytän aina ylälankana konekirjontalankaa, sillä langassa on kiiltoa joka tekee applikoinnista näyttävämmän kuin tavallisella ompelulangalla ommeltu pisto.

Aloitus- ja lopetuslanganpäät on varminta viedä työn nurjalle puolelle ja päätellä ne siellä solmimalla yhteen alalangan kanssa ennen lankojen katkaisua. Näin paksut edestakaisompeleet voi jättää tekemättä ja työ näyttää siistiltä.

Liian pieniä ja koukeroisia kuvioita on vaikea saada ommeltua siististi. Tässä kuviossa tähti on hyvä esimerkki siitä (tähtikuvion halkaisija n. 2 cm). Ei ihan ärräpäitä lennellyt, mutta melkein!

Jotta applikointi onnistuu hyvin on tärkeää tukea applikoitava kangas.  Käytin tässä irtirevittävää- paperisen kuitumaista- tukikangasta. Teippasin tukikankaan paikoilleen maalarinteipillä ennen ompelun aloittamista.  

 

 

 

Ompelun jälkeen tukikangas revitään irti. Alalankana konekirjontalangan kanssa käytetään aina tavallista ompelulankaa.

Joustavia kankaita ommeltaessa olkasauma kannattaa tukea AINA  venymättömällä nauhalla tai kangassuikaleella. Tämän hupparin olkasaumaan olen kiinnittänyt kanttinauhaa. Tällöin trikoovaate pysyy aina "hyväryhtisenä" ja olkasauma ei ala venyä alaspäin.

Tuo merkki minkä applikoin on nuorison suosima skeitti-merkki - tai näin minun on annettu ymmärtää. Hieman mietin, että laitanko tätä työtäni lainkaan tänne blogiin, sillä en missään nimessä haluaisi olla toisten tuotemerkkien kopioija. Hupparin malli ja logon koko kankaineen on sentääs omiani. Logossa käyttämästäni, skottiruutuisesta kankaasta äitini ompeli minulle takin n. 40 vuotta sitten. Jää nyt nähtäväksi mitä poikani tekee 40 vuoden kuluttua puserokankaasta ylijääneillä tilkuilla =)!

 

Tablen suojakotelo

Tilkkukopan uumenista ja kaapista löytyneistä tarvikkeista tein matkatablelle suojakotelon.

Leikkasin solumuovista kaksi sopivan kokoista palaa suojaamaan tablettikonetta.

Teippasin ilmastointiteipillä solumuovinpalaset kiinni toisiinsa.

Ompelin suojapussin. Mitat otin solumuovista teipatusta "pussukasta". Ulkopuolelle tuleva pussi (vihreä kangas) on suurempi kuin sisäpussi eli vuori (ruskea kangas).
Koska suojapussiin/ koteloon tuli myös "paksuutta", tein vihreän pussukan pohjaan kulmaompeleet.

Kun varastossa ei ollut yhtä leveää tarranauhaa niin kiinnitin niitä kaksi vierekkäin.

Vuoritin vihreän pussin ruskealla kankaalla ja päällitikkasin sauman. Jätin vuorikankaan pohjan auki, jotta sain työnnettyä solumuovikoteloni kankaiden väliin.

Ompelin vuoren pohjan kiinni ja työnsin sen suojakotelon sisään.

Ja sitten vuorikankaan perässä kotelon sisään sujahti myös uutukainen tablettini.

Ehkä sittenkin olisi pitänyt ommella kunnon läppä... Tabletti kyllä pysyy kotelossaan , mutta  peittävämpi läppä olisi suojannut koteloa esim lialta... Taidan tehdä sitten seuraavaan ...

No mutta tyytyväinen kumminkin olen. Kotelosta tuli mukavan napakka ja nyt "tablea" on mukavampi ja huolettomampi kuljettaa reissuissa mukana.

Pikkuemännän mekko

Keski-Suomessa asuva, topakka pieni kummityttöni sai tällaisen mekon joulupukin tuomana. Kaavat on vanhasta Ottobresta (3/2011, malli 18) hieman mukailtuna taskujen osalta ja helman sauman jätin myös pois.
Taskut on reunustettu vinonauhalla ja juuri sen kokoiset, että Pipinalle mahtuu asustamaan siellä.

Laiska käsinompelija kun olen niin laitoin olkapäälle painonapit ja hieman kasvunvaraa mekkoon tuli lisää kun olkaimia voi säätää kahteen eri pituuteen. Kaava oli 120 cm.

Liivimekko on vuoritettu vain yläosasta pikkuruutuisella kankaalla. Kankaat on 100% puuvillaa. Arvatkaas mihin käyttötarkoitukseen pinkki ruutukangas oli Eurokankaassa tarkoitettu - pöytäliinakankaaksi =) !

Suklaametsä

 

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!

 

Ihan posket punaisena, nolona ja häpeillen tulin piipahtamaan täällä blogissa. Lukijoita on tullut hurjasti lisää ja klikkauksia ihan mahdottomasti. Voi kiitos Teille! Kaikki tuo lämmittää mieltäni, mutta saa minut harmittelemaan kun en ole ehtinyt ylläpitää ja päivittää blogia. Näin kyllä arvelinkin jo syksyllä käyvän, sillä lupauduin lähtemään mukaan lasteni urheiluseuran toimintaan tietäen, että se tulee viemään aikaa. Mutta ihan sitä en osannut arvata, että se vie kaiken ajan - siis todellakin! Omaa syytäkin kyllä on sillä jos johonkin alan niin sitten mennään "sata lasissa".

 

Helpommallakin siis olisin päässyt mutta täytyy todeta, että jos olen paljon antanut olen myös saanut moninverroin takaisin. Olen päässyt tutustumaan kirjapainotekniikkaan, oppinut paljon uutta kuvankäsittelystä ja tietotekniikasta, matkustanut, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia ystäviä. Elämää rikastuttanut syksy on siis takana.

 

Nämä kuvat minun oli tarkoitus julkaista ennen joulua, mutta kuinkas kävikään... Pare siis myöhään kun ei milloinkaan ;-)!

 

Tällaisilla kuusilla muistin jouluna naapureita ja lasten kummeja.