keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Suojakoteloita puhelimille


 
Tällainen miniolkalaukku puhelimelle syntyi pakottavasta tarpeesta. Uusi puhelimeni ei ole "housuntaskukokoa" vaan vaatii turvalliseen kuljetukseen vähintäänkin käsilaukun tai miksi ei ... oman laukun siis!
 
 
 Puhelinkotelo-minilaukkuni syntyi tällaisesta palasesta. Nurja puoli näytti tältä:
 
 
 
Ja oikea puoli tältä:
 
Ja kun tuo pitkulainen palanen oli taiteltu kaksinkerroin oikeasta kohdasta, sivusaumat ommeltu päältä erittäin joustavalla siksak-ompeleella (ommel valittu kestävyyden ja huomaamattomuuden takia! Suoraommel, etenkin kolmenpiston suoraommel olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto!!).
 
 
 työn näytti takaa tältä:
 
 
 
ja edestä tältä  =) !
 



Käyttötarkoitus: Minilaukku sekä suojakotelo puhelimelle. Toimii laukkuna kun olkahihnat ovat paikoillaan ja ilman olkahihnaa pelkkänä puhelimen suojakotelona. Taakse laitoin vielä pienen taskun, jonne voi laittaa vaikkapa avaimet tai muuta pientä. Pikaisella kauppareissulla sujautan sinne vaikka pankkikorttini.







********


Edellä ollut laukku syntyi tämän allaolevan puhelinkotelon "jalostuksen tuotteena". Tässä siis lähes sama malli työpuhelimen koteloksi, mutta yksinkertaisemmin toteutettuna. Päällykangas on marimekon laukkukankaita (muistaakseni myynnistä jo poistettua), välissä käytin kovikehuopaa ja vuori on tavallista puuvillakangasta - samat materiaalit siis molemmissa koteloissa. 
 



 
 




 Ihmettelen yhä itseäni, sillä en ole lainkaan punaisesta väristä pitävä immeinen, mutta tällainen setti vain käsilaukustani nyt löytyy =)!


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mari-Mari-Mekko




Kaapissa pitkään olleista marimekko-kankaista syntyi essuja. Kaavoja ei ollut joten leikkasin essut silmämääräisesti ja kerrankin "osuin aika nappiin". Essuista tuli oikein käyttökelpoiset.



Kangas on Maija Isolan suunnittelema "Pieni Kulkunen".


Molemmissa essuissa on taskut, mutta niiden löytämiseksi kuvasta pitää tehdä töitä =)!



Vyötärön solmiamisnauhan tein niin pitkäksi, että rusetin voi tehdä etupuolelle. Nauhana oli kaksinkerroin ommeltu vinonauha.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Tunnustus

Voi jukupätkä. Nyt mie täällä punastelen ja olen ihan tohkeissani. Cafe Mea Maria-blogista putkahti minulle tunnustus....
Halaus, rutistus ja suuri kiitos Annelle, joka sen minulle myönsi. Se on miun ihkaensimmäinen ja oon kyllä nyt iloinen! Käykääpä muuten katsomassa Annen blogista mitä kaikkea ihanaa saa aikaan tilkuista!



Samantein kun vastaanotan tämän kauniin tunnustuksen, laitan sen myös kiertämään ja tuottamaan toivottavasti iloa myös toisille!

Tättärättättääääääääää, torventöräytyksiä ja tunnustus lähtee seuraaville blogeille:







...ja.... vielä olisi vaikka kuinka monta blogia, joita ihailen ja tuon kauniin tunnustuksen vielä haluaisin antaa.
Mutta nyt tehdään niin kuin säännät sanoo.

Nykyisin minulla on hyvin vähän aikaa päivitellä omaa blogiani ja ilokseni olen aina välllä täällä piipahtaessa huomannut uusien lukijoiden liittyneen joukkoon. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Saumurilla hurautettua, applikoimalla koristeltua







"Hiljaa hyvä tulee"...  Leikkasin tämän hupparin yli vuosi sitten perheemme "isolle veljelle". No isoveli ehti kasvaa liian isoksi tälle puserolle ennenkuin sain hurautettua sen valmiiksi - onneksi oli pikkuveli, jolle paita kelpasi.

Samalla paitaa ommellessa tein työhöni oppimateriaalia trikoon ompelusta ja applikoinnista. Tässäpä muutama juttu myös tänne. Jospa niistä olisi apua jollekulle =)!


Applikoinnissa eli päällikeompelussa  kannatttaa käyttää ihan erikseen saatavia applikointipaininjalkoja tai vastaavia. Applikoitaessa on hyvä nähdä pistojen syntyminen. Käytän aina ylälankana konekirjontalankaa, sillä langassa on kiiltoa joka tekee applikoinnista näyttävämmän kuin tavallisella ompelulangalla ommeltu pisto.




Aloitus- ja lopetuslanganpäät on varminta viedä työn nurjalle puolelle ja päätellä ne siellä solmimalla yhteen alalangan kanssa ennen lankojen katkaisua. Näin paksut edestakaisompeleet voi jättää tekemättä ja työ näyttää siistiltä.



Liian pieniä ja koukeroisia kuvioita on vaikea saada ommeltua siististi. Tässä kuviossa tähti on hyvä esimerkki siitä (tähtikuvion halkaisija n. 2 cm). Ei ihan ärräpäitä lennellyt, mutta melkein!



Jotta applikointi onnistuu hyvin on tärkeää tukea applikoitava kangas.  Käytin tässä irtirevittävää- paperisen kuitumaista- tukikangasta. Teippasin tukikankaan paikoilleen maalarinteipillä ennen ompelun aloittamista.  
 
 
 
Ompelun jälkeen tukikangas revitään irti. Alalankana konekirjontalangan kanssa käytetään aina tavallista ompelulankaa.



Joustavia kankaita ommeltaessa olkasauma kannattaa tukea AINA  venymättömällä nauhalla tai kangassuikaleella. Tämän hupparin olkasaumaan olen kiinnittänyt kanttinauhaa. Tällöin trikoovaate pysyy aina "hyväryhtisenä" ja olkasauma ei ala venyä alaspäin.



Tuo merkki minkä applikoin on nuorison suosima skeitti-merkki - tai näin minun on annettu ymmärtää. Hieman mietin, että laitanko tätä työtäni lainkaan tänne blogiin, sillä en missään nimessä haluaisi olla toisten tuotemerkkien kopioija. Hupparin malli ja logon koko kankaineen on sentääs omiani. Logossa käyttämästäni, skottiruutuisesta kankaasta äitini ompeli minulle takin n. 40 vuotta sitten. Jää nyt nähtäväksi mitä poikani tekee 40 vuoden kuluttua puserokankaasta ylijääneillä tilkuilla =)!

 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Tablen suojakotelo



Tilkkukopan uumenista ja kaapista löytyneistä tarvikkeista tein matkatablelle suojakotelon.




Leikkasin solumuovista kaksi sopivan kokoista palaa suojaamaan tablettikonetta.




Teippasin ilmastointiteipillä solumuovinpalaset kiinni toisiinsa.





Ompelin suojapussin. Mitat otin solumuovista teipatusta "pussukasta". Ulkopuolelle tuleva pussi (vihreä kangas) on suurempi kuin sisäpussi eli vuori (ruskea kangas).
Koska suojapussiin/ koteloon tuli myös "paksuutta", tein vihreän pussukan pohjaan kulmaompeleet.




Kun varastossa ei ollut yhtä leveää tarranauhaa niin kiinnitin niitä kaksi vierekkäin.





Vuoritin vihreän pussin ruskealla kankaalla ja päällitikkasin sauman. Jätin vuorikankaan pohjan auki, jotta sain työnnettyä solumuovikoteloni kankaiden väliin.





Ompelin vuoren pohjan kiinni ja työnsin sen suojakotelon sisään.





Ja sitten vuorikankaan perässä kotelon sisään sujahti myös uutukainen tablettini.





Ehkä sittenkin olisi pitänyt ommella kunnon läppä... Tabletti kyllä pysyy kotelossaan , mutta  peittävämpi läppä olisi suojannut koteloa esim lialta... Taidan tehdä sitten seuraavaan ...





No mutta tyytyväinen kumminkin olen. Kotelosta tuli mukavan napakka ja nyt "tablea" on mukavampi ja huolettomampi kuljettaa reissuissa mukana.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pikkuemännän mekko



Keski-Suomessa asuva, topakka pieni kummityttöni sai tällaisen mekon joulupukin tuomana. Kaavat on vanhasta Ottobresta (3/2011, malli 18) hieman mukailtuna taskujen osalta ja helman sauman jätin myös pois.
Taskut on reunustettu vinonauhalla ja juuri sen kokoiset, että Pipinalle mahtuu asustamaan siellä.




Laiska käsinompelija kun olen niin laitoin olkapäälle painonapit ja hieman kasvunvaraa mekkoon tuli lisää kun olkaimia voi säätää kahteen eri pituuteen. Kaava oli 120 cm.






Liivimekko on vuoritettu vain yläosasta pikkuruutuisella kankaalla. Kankaat on 100% puuvillaa. Arvatkaas mihin käyttötarkoitukseen pinkki ruutukangas oli Eurokankaassa tarkoitettu - pöytäliinakankaaksi =) !



tiistai 1. tammikuuta 2013

Suklaametsä

 
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!
 
Ihan posket punaisena, nolona ja häpeillen tulin piipahtamaan täällä blogissa. Lukijoita on tullut hurjasti lisää ja klikkauksia ihan mahdottomasti. Voi kiitos Teille! Kaikki tuo lämmittää mieltäni, mutta saa minut harmittelemaan kun en ole ehtinyt ylläpitää ja päivittää blogia. Näin kyllä arvelinkin jo syksyllä käyvän, sillä lupauduin lähtemään mukaan lasteni urheiluseuran toimintaan tietäen, että se tulee viemään aikaa. Mutta ihan sitä en osannut arvata, että se vie kaiken ajan - siis todellakin! Omaa syytäkin kyllä on sillä jos johonkin alan niin sitten mennään "sata lasissa".
 
Helpommallakin siis olisin päässyt mutta täytyy todeta, että jos olen paljon antanut olen myös saanut moninverroin takaisin. Olen päässyt tutustumaan kirjapainotekniikkaan, oppinut paljon uutta kuvankäsittelystä ja tietotekniikasta, matkustanut, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia ystäviä. Elämää rikastuttanut syksy on siis takana.
 
Nämä kuvat minun oli tarkoitus julkaista ennen joulua, mutta kuinkas kävikään... Pare siis myöhään kun ei milloinkaan ;-)!
 
Tällaisilla kuusilla muistin jouluna naapureita ja lasten kummeja. 
 
 
 








maanantai 17. syyskuuta 2012

Turhaa odotusta

Niin.... turhaanpa minä tässä enää odottelen tuon kävijälaskurin palautumista. Kaatunut mikä kaatunut, siihenpä olen tottunut viimeaikoina. Olisiko kellään antaa vinkkiä LUOTETTAVASTA kävijälaskurista. Jospa ehtisin sen jonain päivänä liittämään sivuilleni.
Kiitos jo etukäteen!

Sivujen tapahtumat on suoraan verrannollisia elämääni. Blogisa ei tapahdu mitään sillä välillä tuntuu, että 24/7 ei riitä kaikkeen siihen mitä minun pitäisi yrittää tehdä. Työ, koti, opiskelu ja poikien harrastus - jotka muuttui myös minun harrastukseksi- vie ihan joka minuutin. Mutta aikansa tätäkin vain kestää.

Kerroinkohan jo, että kävin kesällä Kustavin Savipajalla. Mikä ihana paikka! Kustavin kuuluisia munkkeja nautittuamme ihailin sepän, savenvalajien, koruseppien ja muiden taitavien käsityöläisten  tekemiä tuotteita.





perjantai 3. elokuuta 2012

Suurta harmia blogissa ja valtaisaa ihastusta Rauman pitsiviikoilla.

Huh, huh. Olipas aikamoinen uutinen odottamassa palattuani kotiin lomalta.
Parin vuoden työ oli mennyt hukkaan.  Nyt sitä ei ole enää olemassa - tai on - pelkkää tekstiä! Kerron nyt entisestä blogistani Vuodatuksessa, Keppihepasta. Sain Vuodatukselta viestin, että kaikki kuvat teksteistä ja tekemistäni työohjeista on hävinneet sähkökatkoksen myötä. Ovat hävinneet kokonaa, peruuttamattomasti!

"30.6 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet."

Se sitten siitä blogista....

Keppiheppa-blogia lopetellessani ehkä jokin sai minut aavistamaan, että tälläista täydellistä hävitystä voisi päästä tapahtumaan ja sen takia tulostin itselleni paperikopiot lähes kaikista postauksista Keppihepassa - ONNEKSI! Jäipä itselle edes jotain muistoa tekemistäni töistä. Nyt kyllä mietin, että olisiko sama tulostaminen aiheellista myös tämän blogin suhteen?

Mieltä kuitenkin lämmittää suuresti se, että olen saanut tänne Singeriin sähköpostia teiltä, jotka kaipaatte jotain ohjeita Keppiheppa-blogista. Kiitos teille ihanista viesteistä! Viestienne kannustamina olen päättänyt, että siirtelen hiljalleen vanhoja Keppihepan postauksia tänne Singeriin, lähinnä työohjeita, mutta ehkä myös muitakin esittelemiäni töitä sikäli kun löydän niihen kuvat tai ehdin ottaa uusia.
Tiedän jo nyt, että tuleva syksy ja talvi tulee olemaan minulla entistä kiireisempiä, joten "uusvanhojen" postausten kirjoittamiseen tulee menemään aikaa. MUTTA jos kaipaat jotain työohjetta Keppihepasta, laita minulle sähköpostia. Skannaan sivut sinulle jos ne vain ovat tallessa minulla tulosteina.  Näin saat ohjeet käyttöösi nopeammin.

Kyllä harmittaa, mutta mennyttä ei kannata jäädä suremaan! Nyt vain kohti uusia tuulia, sanoi vanha merimies! Merimiehistä puheenollen, he toivat aikoinaan Raumalle pitsinypläyksen josta nypläystaito levisi hiljalleen muualle suomeen. Pitkillä merimatkoillaan merimiehet nypläsivät ajankuluksi pitsiä ja olivat aikoinaan aikamoisia taitureita siinä. Nykyään tällaisia nypläyksen mestareita löytyy yhä Raumalta ja minulla olikin suuri ilo päästä tapaamaan heitä kesälomamatkalla Rauman pitsiviikoilla.


Rauman pitsiviikko oli täynnä tapahtumia ja tällaiselle satunnaiselle käsityöturistille upea matkakokemus. Vanha Rauma hurmasi idyllisyydellään. Ihana kun tällaisia vanhoja kauniita rakennuksia ja pihapiirejä on ymmärretty säästää. Aivan kuin olisi päässyt aikamatkalle entisiin aikoihin. Harmi, että en voi kehua kotikaupunkiani Oulua tästä vanhojen rakennusten säästämisestä. Täällä on purettu kaunis puutalokeskus ja rakennettu jyhkeitä betonielementtitaloja tilalle - kylmää ja kolkkoa!



Ystävälliset Raumalaiset toivottivat meidät tervetulleiksi ihastelemaan kauniita, vanhoja pihojaan. Erilaiset taiteilijat ja käsityöläiset olivat avanneet työhuoneidensa ovet ja pääsin seuraamaan heitä työssää ja keskustelemaan heidän käyttämistä teknikoista. Vieraskirjat kertovat, että tämä perhe Oulusta vieraili Pitsiviikoilla. Kiitos Rauma!