Hannanruusu paperinarusta

Suodatinpaperiruusua helpompi valmistaa on Hannanruusu. Ehkei tämä ole niin kovin aidon näköinen kuin suodatinpaperista tehty ruusu, mutta kyllä tämä kauniin kukkasen asian ajaa. Suodatinpaperista valmistettua ruusua voit käydä katsomass vanhass Keppiheppa-blogissani.

Tarvikkeet yhteen ruusuun:

- paperinarua n.1m, leveys avattuna 10 cm
- narua
- liimaa
- sakset

Ruusu syntyy paperinarua taittelemalla seuraavasti.

1. Avaa noin metrin pituinen pala 10 cm levyistä paperinarua ja taita se kaksinkerroin pituussuuntaan.

2. Tee nauhan päähän ensimmäinen taite kuvan mukaisesti.

3. Käännä työ toisinpäin ...

.

4. ... ja tee toinen taite.

5. Ja jälleen uusi taite siten, että neljä ensimmäistä taitetta muodostaa neliön. Tämän jälkeen jatka taitteiden tekoa pohjaksi muodostuneen neliön päälle. Mitä enemmän taitteita tulee, sitä enemmän ruusuun tulee terälehtiä.

6. Paperinarun loputtua liimaa viimeisen taitoksen väliin narua n. 30 cm. Jos olisi ollut käsillä ohutta vihreää paperinarua ruusun varreksi, olisin käyttänyt sitä. Nyt siis laitoin moninkerroin taitettu kalalankaa - sekin toimi.

7. Vie lanka neliön keskeltä taitosten läpi työn aloituspuolelle.

8. Käännä työ ja aloita terälehtien kiertäminen taitteesta johon lanka/varsi on liimattu kiinni. Pidä alapuolella olevasta narusta kiinni ja kierrä rusun keskustaksi muodostunutta narun liimauskohtaa kunnes ruusu on auennut kauniisti kukkaan.

9. Ruusun alapuolelle kohtaan mistä lanka/varsi tulee esille laitetaan liimaa ja pieni pala paperinarua peittämään liimauskohdan

Nämä ruusut kävisi vaikka hääkoristeiksi, mutta minulla on niille aivan toinen käyttötarkoitus. Siitä varmaankin ensikerralla enemmän. Mukavaa vappua kaikille!

Glitterin kimallusta onnittelukortissa

 Onnittelukortti on 85-vuotiaalle ystävällemme.

 Glitteripullot olivat tätä korttia tehdessä pääosassa, sillä korttipohja oli mielestäni hieman liian tumma onnittelukorttiin. Mutta jospa kiilto ja hohde onnistui peittämään sen.

 

Lasinen valokuva

Nämä ja joukko omista lapsista tehtyjä lasisia valokuvia olivat jo melkein unohtua minulla.

Lähes vuosi sitten löysin ihanan blogin (jonka nimeä en enää tietenkään muista), jossa esiteltiin kuvan siirtäminen lasille. Innostuin asiasta ja kuin tilauksesta paikallinen kansalaisopisto järjesti aiheesta kurssin. Siispä menoksi ja kurssille oppimaan uutta.

Tämä oli tekniikkana helppo, mutta vaati kyllä erikoisempia koneita ja laitteita kuten tietynlaisen tulostimen ja lasinpolttouunin.

Työskentely lähtee siitä, että valokuva tulostetaan mustavalkoisena erikoiselle siirtokuvapaperille. Tulostimessa pitää olla musta, rautaoksidipohjainen värikasetti  joita on yleensä vanhoista tulostimista. Kuva leikataan irti siirtokuva-arkista ja laitetaan laakeaan vatiin lämpimään veteen.Samaan altaaseen laitetaan myös maitolasi, johon kuva halutaan kiinnittää. Lämmin vesi irrottaa siirtokuvakalvon pohjapaperista ja kuvakalvo siirretään vedessä varoen lasin päälle. Työ otetaan pois vedestä ja mahdolliset ilmakuplat kuvakalvossa poistetaan pehmeällä rätillä pyyhkien. Seuraavaksi työ laitetaan lasinpolttouuniin ja kuva poltetaan kiinni lasiin. Polton jälkeen kuva on muuttunut kauniin seepian väriseksi  (kuin vanhat valokuvat). Harmi kun en ottanut kameraa mukaan, jotta oisin voinut näyttää täällä eri työvaiheet.

Lasinen valokuva ikkunalla. Meidän perheen vanha herra =).

Kiviaita  Gotlannissa. Yllä alkuperäinen kuva ja alla sama kuva poltettuna lasiin.

Kännykkäkukkaro ja kukkaronkehykset

Kukkaron kehyksen kiinnittäminen: Jokin ulkomaalainen nettisivu käski harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella kukkaronkehysten kiinnitystä  - ja sitä minä olen todella tehnyt! Nyt lopulta tämä harjoittelu alkaa tuottamaan tulosta. Se kylläkin pitää sanoa, että yrityksen ja erehdyksen kautta tämänkin opin sillä "kantoon kolahti" moni kehys.

Missä työ sitten ontui? Aluksi kaavoituksessa ja etenkin kehyksen kiinnittämisessä. Sopivan liiman löytyminen vei aikansa. Minusta parhaimmaksi liimaksi osoittautui kontaktiliima, koska sitä käsiteltäessä työskentelyaika on riittävän pitkä. Pikaliimojakin kokeilin useita erilaisia, mutta ainakaan minun työtapoihin ne ei sopineet. Ja työn viimeistely eli kehyksen reunojen puristaminen tahtoi ennen aina epäonnistua kunnes löysin siihenkin hyvät työkalut ja oikean tavan työskennellä.

Kukkaron valmistaminen:

 

1. Piirrä kukkaron kaava. Kaavan piirtäminen aloitetaan kukkaron kehyksestä piirtämällä paperille sen ulkoreuna saranoihin saakka. Piirtämisessä kannattaa olla tarkka ja vaikka teipata kehys kiinni paperiin jotta kehys ei liikkuisi piirtämisen aikana.

Yllä olevassa kuvassa on eri vaiheita tekemäni kännykkäkukkaron kaavojen piirtämisestä. Kaavoihin kannataa lisätä saumanvarat jo piirustusvaiheessa. Alla olevassa kuvassa on tekemäni kynäpussukan kaavat. Kynäpussukka levenee pohjaa kohden. Kaavan leventämisen voi alkaa heti kehyksen kaaresta, ei aikaisemmin, sillä on tärkeää, että kankaisen kukkaron "suuaukko" on juuri samankokoinen kuin on metallikehyksen yläreuna. Tässä kannattaa olla tarkkana!

 

2.  Leikataan kukkaron päällikangas ja vuori kaavojen mukaan. Ommellaan  kukkaropussien sivut ja pohja saranakohdan alapuolelta. Vuoriin jätetään kääntöaukko pohjaan. Kulmat kannattaa ohentaa molemmista pusseista. Tehdään aukileikkaus saumanvaroihin ompeleiden aloitus- ja lopetuskohtiin (saranat) tarkasti ompeleeseen saakka. Minä käytin kukkaron pehmusteena liimattavaa kovikehuopaa (valkoinen huopa kuvassa).

 

3.  Vuoriosa käännetään ja ....

4.   ... kappaleet asetetaan sisäkkäin oikeat puolet vastakkain. "Suuaukko" ommellaan eli vuori ja päällykangas ommellaan kiinni toisiinsa kumpikin puoli erikseen. Kaarevien kulmien saumanvarat kannattaa harkottaa.

5.  Työ käännetään oikeinpäin ja vuorin kääntöaukko ommellaan kiinni.

6.  Laitetaan liima kukkaronkehyksen metalliuraan. Huom! Vain toiseen puoleen. Asetetaan pussin suuaukko kehykseen. ( En suosittele liiman laittamista kankaan reunaan, sillä sitäkin tulin kokeilleksi. Silloin oli suurempi vaara sotkea myös kangas liimaan jos kehyksen kiinnitys ei onnistunut heti ensimmäisellä kerralla).

 

7.  Työnnä esim. teräväkärkisillä saksilla kangasta metalliuraan työn molemmilta puolilta. Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että saksien sijaan minulla toimi työkaluna hammaslääkärin vanha työväline. Anna työn kuivua rauhassa (30 - 60 min) ennenkuin kiinnität kehyksen toisen puolen.

8.  Työn kuivuttua aukaise kukkaron "suuaukko" täysin auki ja ....

9.  ... vasaroi kehyksen SISÄREUNA kiinni kankaaseen. Käytä vasaroinnissa pehmeää alustaa ja  pehmeää suojaa vasaran ja kehyksen välissä jotta kehykseen ei tule lommoja.

Toinen tapa puristaa kehyksen sisäreunat toisiinsa on erilaiset pihdit. Pihtien päät tulee kuitenkin suojata/pehmentää tai puristettaessa pihdeillä väliin tulee laittaa jokin pehmeä materiaali kuten nappanahkaa. Kumpaakin tapaa kannattaa kokeilla. Minä suosin vasarointia.

 

No niin, nyt löytyvvät puhelimet helpommin. Työpuhelin ja oma puhelin saivat oman lokeronsa.

Frillaa kaulaan

Käsinneulomisen innnostukseni jatkuu vaikka se hiipui välillä lähes kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Silloin aikoinaan tulin hankkineeksi itselleni neulekoneen ja sen jälkeen olen tarttunut neulepuikkoihin vain opettaakseni jollekkin jotain käsinneuleista. Olipa muuten siinäkin kerran oma hommansa kun piti alkaa muistelemaan kuinka  neulesukan kantapää oikein syntyi... unohtaminen on todella helppoa!

Nyt tulin kokeilleeksi Novitan Frilla lankaa ihan uteliaisuudesta, sillä en ollut aikaisemmin neulonut moista erikoislankaa.  Aikamoinen keksijä se tuollakin langalla on ollut.

Vyötteen sisäpuolelta löytyi ohje tähän huiviin. Ohjeessa oli neulominen kahdeksalla silmukalla, mutta minä tein sen kymmenellä saadakseni huivista hieman leveämmän. Käytin huiviin koko kerän ja pituutta sain huiville n. 120 cm. Tuttavani, joka on oikein "urakoinut" näitä Frilla-huiveja kahdeksalla silmukalla, kertoi pituudeksi tulevan n. 150 cm.

Neulepipo kohoneuleella

Neulepuikotkin heiluivat taas pitkästä aikaa . Tällaista jälkeä syntyi Novitan sivuilta löytyneellä ohjeella. Tämä malli on ollut ilmeiseti jossain pipokilpailussa. Koko työ syntyi 2 oikein, 2 nurin neuleena.

Lankana ohjeen mukaisesti Novitan Iso veli, pyöröpuikot nro 6.



Ohje löytyi täältä

Uutta ilmettä pienellä vaivalla

Poikani on jo pitkään pyytänyt "repimään" muumi-boordin pois huoneensa seinältä. Ja ihan se on ymmärrettävää, pojalla kun on jo ikää 11 vuotta. Olisin halunnut vaihtaa tapetit kokonaan, mutta miettiessäni tarkemmin kiireisen perheemme aikatauluja, ajan puute tuli vastaaan. Siispä menin sieltä mistä aita oli matalin, liimasin vanhan boordinauhan päälle uuden boordin.

Huone ennen

Etsiessäni pojalle sopivaa boordikuviota, tulin huomanneeksi että boordien aika alkaa olla jo mennyttä. Kaupat olivat pullollaan upeita tapetteja, mutta boordeja ei tahtonut enää löytyä. Syynkin kuulin eräältä kauppiaalta:"Ihmiset ei enää käytä niitä!" No okei, mutta minä minä käytän, sillä vihdoin viimein K-raudasta löytyi jalkapalloboordi jonka esikoiseni hyväksyi. Oma ukko-kulta kaveriksi, liimaa nauhan taakse ja seinään kiinni. Valmista tunnissa!

Vanhojen Puuha-Pete-verhojen tilalle laitoin uudet raidalliset verhot joissa väritys oli sama kuin sängynpeitteessä. Verhoissa toistuu vaakatasossa sama viininpunainen raita kuin boordinauhassa.
Vanha päästä jatkettava sänky vaihdettiin normaaliksi sängyksi ilman päätyjä.

Verhoilla vielä viimeinen silaus huoneeseen.

Kuin uusi huone - pienellä vaivalla! Poikakin on tyytyväinen - etenkin kun äiti petaa sängyn =) !
Siististä sängystä pitää myös koiravanhuksemmekin kohta 14 vuotias Jack Russel herra, Ossi.

Poltettu paperi

Olen sitä mieltä, että parhaat ideat syntyvät turhia miettimättä. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Olipa kerran päivä jolloin olin lähdössä vieraaksi hääjuhliin.

Lapsenvahdit - "tsek!"

Vaatteet kunnossa - "tsek!"

Lahja hankittu -"tsek!"

Kortti tehtynä- "tsek!"

Kirjekuori kortille - kÄÄÄk!

Kaapissa vain yksi arkki valkoista paperia ja siinäkin paha taite. Millä piilottaa tuo kiusallisen ruma ryppy tuosta kauniista valkoisesta paperista?

Vastaus: Rypistämällä paperia lisää!

Ja sitten vuorostaan leikitään hölmöläistä: Silitetään se rypistynyt paperi sileäksi vieläpä sen verran kuumalla raudalla, että paperi palaa paikoitellen kellertäväksi. Siis ihan hölmöläisten hommaa!

Paperista taitellaan kirjekuori onnittelukortille ja sujautetaan kortti kuoreen.

Valmista tuli ja tämä kaunis "erikoispaperi" syntyi hetkessä.

Suosittelen kokeilemaan rypistetyn paperin polttamista, sillä pinta mikä syntyi silittämisen jälkeen oli todella kaunis.

Olipas mukava käydä täällä blogimaailmassakin pitkästä, pitkästä aikaa. Koko talvi on ollut niin kiireistä aikaa lasten harrastusten takia, että bloggaamista on pitänyt aina siirtää vaikka jotain valmistakin on välillä syntynyt.  Niin ja niitä keskeneräisiä töitä.... niitäkin on kotona vino-pino. Voisin vaikka perustaa oman blogin niille....

 Mukavaa helmikuuta kaikille!